Haaveilua, askartelua ja pienen haukun kasvua rikkaruohojen ja kivien keskellä

Koiruus täyttää pian 4kk. Sen kunniaksi oltiin eilen eläinlääkärissä ottamassa vahvistusrokotteet. Hienossa kunnossa kuulema tämä pikkuinen 11,3kg koiruus eilen oli. Zaki vain inhoaa rokotuksia, josta syystä- alkuperäisen kahden reijän sijasta- sai nahkaansa viisi, kun ei millään pysy paikoillaan.
Kirpparilta ostin sitten lohdutukseksi uuden, parin euron nallen, jonka kanssa oli hauska peuhata.


Jos Zaki haluaa matkustella niin passissakin nyt löytyy...

Eräänä iltana myös sateli pilvien välistä, sellaista hempeää ja lempeää kesäsadetta.

Olen tosiaan ollut myös hyvin tyytyväinen Lumia 820:een. Ainoa ongelma, joka minulle tuli oli muistin täyttyminen niin, että vaikka kuvat menivät SD- kortille, oli muisti silti jatkuvasti täynnä ja kuvaaminen hankaloitui huomattavasti. Nyt on kuitenkin ladattu Lumian tallentustilan hallintaohjelma eli betana tuo Lumian storage check, jolla kyettiin vapauttamaan minulle reippaat neljä gigaa, kyllä taas kelpaa.
Olen myös nyt nähnyt muutamia päivitulsiä tuosta tulevasta Lumia 1020:stä ja voi juma. Sen kamera on todella aivan huippu! Se, miten sillä voi zoomata ja käsitellä kuvia...Siihen kun joskus vielä rahat riittää, niin sitten saadaankin taas katsella hieman parempilaatuisia kuvia. Ihan huippu! Kyllähän mullakin on perushyvä kamera olemassa, mutta nyt kun tämä 820 toimii näin hyvin, en vain jaksa hakea kunnon kameraa käteen. Tämä kun kuitenkin on oikeastaan aina käsillä tai lähellä.

Pinkki salkoruusu on ollut nyt se kukkapenkin kaunotar. Musta jo, vastapäisessä penkissä, onkin kukintaansa lopettelemassa. Paahteinen ja kuiva etelärinne, mutta kaikenlaista sinnekin on pitlin kesää mahtunut vaikka nyt on melkein kalju kun monet kuivuneet kukinnat olen jo alas leikannut- ihan kaikkien ei vain enää voi antaa siementää.

Tässä muuten se vielä viimeksi kesken eräisenä kuvattu, kuljetuskontti uudessa takissaan. Ollaan ajateltu tuohon myös pari ikkunaa värkätä ja maalataan tietenkin myös...tai siis puunsuojalla huidotaan menemään.

Aina toisonaan on niin onnekas, että kohtaa vielä aikuisiällä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä ja mukava olla. Tässä kuvassa on ihana kynttilälyhty, jonka sain lahjaksi juuri tällaiselta ihmiseltä. Oli ajatellut, ettei tiedä tarkalleen, millainen ehken meille mökille sopisi, joten päätyi ostamaan sellaisen, josta itse tykkää ja katsokaa, niiiiiiin täydellinen!

Syksyn lähestymisen näkee mielestäni luonnossa hyvin siinä, miten kukissa keltainen muuttuu hallitsevammaksi. Kyllähän muitakin värejä on, mutta luonnonkukissa keltainen rulettaa ja niin se on myös minun kukkapenkeissäni, vaikka kuinka onkin yhä mm. ruusuissa, malvikeissa ja liljoissa muitakin värejä

Ja mitäs kuuluu Potager ympyröihin. Yrtit, porkkanat, maa-artisokka, pinaatti, salaatit ja muutamat kukat ovat nyt pääosissa kun mansikat ovat jo satonsa antaneet. Suloinen sekamelska on täällä mun kasvimaa/kasvihuoneympäristössä. Taitaa olla niin paljon kaikkea, ettei tuonne väleihin ihan mahdottomasti rikkaruohoja mahdu. Poluille sitäkin enemmän. Pitää vielä laittaa tuo 'pöllipolku' valmiiksi ennen syystöiden alkua.


Tämänkään nimeä en muista, mutta kukat ja palot ovat kauniita ja herneet maittavia. Hyvin satoisan oloinen myös, nam!

Ja nämä pienet hetkeni kasvihuoneessa. Usein istun aamuisin tai iltaisin hetken nauttimassa olostani ja katselemassa potagerissa olevaa elämää. Taivaalta bongaan lintuja, perhosia ja suosikkini- haukat!

Ekat siemenetkin olen ottanut talteen. Ensivuoden unikkosato on - ehken- turvattu. Ellen sitten unohda noita kasvihuoneeseen talveksi. Ei nimittäin olisi eka kerta!

Pilvisellä säällä ei saa kyllä kovin kutsuvia puutarhakuvia, mutta menkööt. Kiviä, kukkia ja syötävää.



Zaki sai nallen, mutta myös kasvihuoneeseen muutti asukkaita. Väittivät asuvansa tuolla ympärivuotisesti, turkki yllä ja taljan päällä ei kuulema tunnu kylmäkään. Mä kyllä ajattelin kuitenkin viedä välillä sisälle, etteivät kyllästy elämäänsä ja vedä ihan homeeseen....

Ja kirpparilöytönä ihanat, käsinmaalatut ja lakatut puulautaset 80-luvun Neuvostoliitosta. Aitousleimat, paperit ja hinnatkin yhä pohjissa a' 1e. Ei huono kauppa.



Puutarhurin kaveri, niin paljoa ei saa hösätä, ettei perhonen ehdi paikalleen lepäilemään, jos sille päälle sattuu.

Ja kun haukoista on ollut puhe, niin tässä yksi totaalisen eåäonnistunut otos veijarista, yhteensä niitä pyörii kolme täällä. Ja juu, näitä tyyppejä varten tarvitsis olla joko se oikea kamera tai sitt se 1020 Lumia ...heh.

Onkin enää vuorossa tuo askarteluosuus. Sunnuntaina tein pientä polkuhahmotelmaa. En aina ole ihan varma, miten hyvä asia se on, että täällä on maanomistaja metsänsä, tien toiselta puolelta avohakannut, mutta nyt siitä oli jotain iloakin. Haketuskone kun ei ihan viimeisen päälle aina tee puhdasta kälkeä, niin riitti tienvarrelta haketta tähän kokeiluun. Kyllä vaan auttoi hahmottamaan, mitä seuraavaksi tekis ja mitä mihinkin istuttais....ikuprojekti osa 654354861232476542

Ja kun polku näytti ihan kivalta, piti päättää, mitä teen gojipensaan lonkeroille, jotka kiipeää ylös hiekkarinnettä. No ei muuta kuin lapiolla hiekkaa pois ja kivet esiin ja sitten kokeilemaan ruukkuja siihen. Tomaatti ei tykännyt siirrosta..haloo, 2 metriä hiekkaerämaasta multaan ja toinen osoittaa heti mieltä. Missä seikkailumieli, kysyn vaan!

Lyhdyt on tuossa syystä että vasemmallahan on Migon hauta. Muutaman vuoden päästä istutan siihen muistoksi kirsikkapuun <3

Ylimääräisen hiekanhan minä sitten kärräsin tänne, jotta vähän hahmottaisin, montako laattaa tämä vaatisi. Kiviä ämpärillä ja hiekkaa lapiolla, ei tarvitse mennä tekemään käsilihaksia kuntosalille tänään. Anyway, olin miettinyt punertavaa laattaa, mutta nyt mietin, olisiko kellertävä sittenkin parempi.....hmmm. Mää miätin viäl!

Oi, Zaki ui tänään ekan kerran laiturin päästä rantaan saakka. Ei ollut moksiskaan- Migo katseli mua aina hyvin loukkaantuneena, jos tein tuon tempun sille. Zaki ui käsittämättömän sulavasti. Ensimmäinen pentu, jonka olen nähnyt alusta alkaen uivan niin sulavasti, ettei ollenkaan räpiköi paniikissa tassuja pinnalla. Mites ois pelastuskoira....mua vain ei tuo jäätävän kylmä tuuli ja aallokko jaksa innostaa...hyi, mua!

Ja lisää syötävän kauniita terkkuja potagerista.

Tässä vahtikoira on osannut ottaa oivan paikan itselleen vahdittavaksi- vahtii emännän lempparipaikkaa. Ekat tomaatit kypsyy, syytä vahtiakin, siis. Tällainen edusta siis oli ennen mun hiekkalaatikkoleikkiä.
Ja lopuksi kuva haukkulista, joka viikonvaihteessa ihaili saarimaisemia appivanhempien saarikodissa. Kylöä kelpas koiruuden uida ja juoksennella omassa saaressa. Ihanat kelit, ihmiset ja ihana kesä!

Katsotaan taas mitä kesä vielä tuo tullessaan ja mitä projekteja tässä vielä ehtii tekemään ja kuinka Zaki maailmaansa hahmottaa ja mitä taitoja oppii. Nyt uimaan!

 

Liljoja, rakentamista ja koiran elämää mökillä

Tämä kuva on tässä siitä syystä, että vaikka tällä keisarilla on jo lähes kokonaan uusi takki päällä, näkyy tässä hieman sitä, miten miehet tuon ovat suunnitelleet ja tekevät. Jos jollakulla on tarvetta tai haluja kokeilla samaa. Puuthan on tuosta pienestä aukosta kaadettu pari vuotta sitten ja sahuutettu laudoiksi. Home made, niin sanotusti.

Pihalla törrötti useamman vuoden tuo, vähemmän kaunis ja imarteleva, loistavan keltainen ja iso kokoinen kuljetus kontti. Kontti oli ja on kyllä tuiki tarpeellinen erilaisten tavaroiden säilytykseen, sillä miten tavaroita voikin vaan aina olla enemmän kuin tilaa??? Tätä asiaa ei mitenkään helpottanut, kauan toivottu ja odotettu muuttomme ja se tavaran paljous, mikä piti saada jonnekin! Anyway, keltainen kontti on pian historiaa. Ihanat, osaavat miehet: isäni ja mieheni, ovat pukeneet kontin uuteen uskoon. Maali vain päälle ja ikkunat ja hups, taas on ylsi pieni mökki lisää pihalla.....
Tässäkin kuvassa näkyy mukana hommissa Leo, tuo ihana lähes 2- vuotias labbis, jonka äitini ja isäni ottivat omakseen keväällä Hartolan eläinsuojeluyhdistyksen tiloista. Kiitos vain yhä sinne- ihana koira.

Pientä vääntöö....

Kun Zaki on aikansa Leon kanssa riehunut, on Aussie myös sen näköinen, että pyöritty on. Joskin, pakko myöntää....onneksi Zaki ei ole noutaja. Leo kun on aina leikkien jälkeen yltä- päältä ravassa,  kun pitää käydä aina uimassa ja sitt pyöritään.....

Vaan on se kivaa, että puuutarhassa yhä edes jotain on kukassa. Kuten olen jo aiemmin sanonut, ei tuo kuiva ja kuuma etelärinne aina helpota puutarhuriharjoittelijan elämää. Kärhöjä kukkii ja niitä on vielä tulollaankin ja liljat sekä yksivuotiset tietenkin, yhä jaksaa. Itse en jaksa stressata sen enempää kukkapenkkien kuivuudesta kuin kirjoitisvirheistäkään, molempi parempi 😉

Millään en nyt muista tämän ruusun nimeä, mutta tämä aloittaa kukinnan hyvin, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu lopussa lähes valkoiseksi. Mikään ruusuni ei tuoksu niin hyvälle kuin tämä- kuin parfyymia puutarhassa. Olen ajatellut kokeilla tehdä ruusuvettä, saas katsoa kuinka minun ja tuon ajatuksen käy...

Tuulesta johtuen, kuvasta tuli epätarkka, mutta ei stressiä siitäkään. Eikös vain voisi ajatella, miten ihana tulisikaan ohuesta silkistä tai sifongista, joka kankaana olisi näissä väreissä

 

Syksyisin heitän kesäkukkaruukut ympäri ja sitten toisinaan huomaan kukkapenkeissä uusvanhoja tuttavuuksia, joita kyllä aina ilolla tervehdin.

Joskus olen miettinyt auringonkukkia, mutta tämä tuo kasvoilleni myös sen saman hymyn- kesä jatkuu ja vaikka illat pimenevät, lämpöä ja katseltavaa puutarhassa riittää. Elämä kantaa😊

Syksyn kuulakkuutta???

Otsikko viittaa vahvasti muistoihini mummusta. Bertta-Maria oli melkoisenrautainen mummo ja ehdottomasti suvun päämies elinaikanaan. Sodat olivat muokanneet mummusta sellaisen, ettei ihan heti pienistä hätkähtänyt ja kun nauru raikui, se todella rehvakkaasti myös raikui. Tämän ominaisuuden olen kyllä - valitettavastiko?- häneltä perinyt. Valitettavasti ehken sivusta seuraajien puolelta katsottuna, mutta minkäs teet-> nauru kumpuaa sydämestä ja kuohuaa kuin vesiputous, sille tuulella ollessani. Mutta siis syksyn kuulakkuuteen takaisin- hermot meinasi aina kesäpaikassa Nerohvirralla mennä, kun mummu totesi, heti Juhannuspäivänä, että eikös vain ilmassa olekin ripaus syksyn kuulakkuutta. Kyseistä lausumaa me yhä jatkamme, toistemme iloksi ja harmiksi,....heti Juhannuksen jälkeen ja joskus jo aattona..... Kauan eläköön mummu <3
Isovanhempien merkityksen jotenkin vaonymmärtää vasta kun itsellekin on ikää jo hieman enem,än kertynyt. Kutoessani ja virkatessani tai säilöessäni ajattelen usein mummua, leipoessani mammaa, metsässä ja kalassa isoisääni Hansua. Mökin puutarhassa vaeltelu ja rikkaruohojen nyppiminen....no, ne hetket olen pyhittänyt äidilleni, joka todennäköisesti sillä samalla hetkellä kuljeskelee omassa puutarhassaan.
Ai, niin mattopyykki- ehdottomasti mummu ja ekat reissut lapsena pitkin Nesteentietä Raisionlahdelle- pyörän tarikalla oli räsymatot rullalla ja minä hyppelin pitkin rautatiekiskoja....ja aina se aurinko luonnollisesti paistoi ja elämä oli loputtoman ihanaa ja kesä ikuinen. Vaan mummu, pestään ja säilötään sitä täälläkin!

 

Mies oli useamman viikon reissussa, joten marja-koira Zakilla ja mulla oli aikaa touhuta kaikenlaista ja säilöä niin mustikat, metsävatut, että mintutkin. Ekat minttuteetkin tuli juotua, koska valitettavain tuliainen oli miehen viikon kestänyt flunssa. Iski sitten minuunkin ja suurimmat himot tehdä kaikkea mahdollista.

Jännittäviäkin nämä meidän marjastusreissut voi olla. Eipä ole turhaan tuo pikku-Poika haukkunut toisinaan, iltaisin, tupnne metsään päin. Ei niin kovin vanhat hirven jäljet tässä, muistakin kulkijoista kertomassa. Naapurikylissä on myös karhuja tavattu ja ilvekset on tuttuja Meilläkin. Ei auta antaa koiran kadota näköpiiristä....

Ihan jätti-Iso kuva pitää omenoista laittaa, sillä ekaa kertaa notkuvat oksat meidän nupressa perheomenapuussa- oi sitä ekaa puraisua kaikista kolmesta eri laadusta. Vielä ei taida omenasoseeksi riittää...



Vähän jännitti, mites tyrni, koska viimevupnna ei pahemmin satoa antanut. Vaikka en kertaakaan kastellut ja kesä on ollut järkyttävän kuiva, javaikka osa kuivuuttaan tippuikin pois-  tulee satoa ihan kivasti. Iloa ja super-ruokaa

 

Viimiseksi kuvia  niiltä parilta, oikein helteiseltä päivältä, jolloin en vielä ollut pahemmin räkäinen ja tukossa. Mummu, kiitos kun opetit minulle mäntysuovan ja juuriharjan käytön ja rakas- mieheni, kiitos myös hänelle, jpka opetti minulle painepesurin käytön. Kunnon painepesuri...ou jeee!!!! Hyvästi juuriharka, vähän voi kyllä mäntysuopaa käyttää lisätuoksua tuomaan. Luoja, miten ihana peli kunnon painepesuri onkaan!!! Pesin kolmessa tunnissa 15 mattoa, joista osa oli todella isoja ja painavia....happy me!

Joo- o ihan valmista ei mökkiparatiisissa vielä ole, reunalaudat- koristeelliset- yhä odottaa oikeaa hetkeä, mutta kaikelle on aikansa.

 

 

Ja kyllä, kesä on ollut ihana ja yhä jatkuu...... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia laitteita ja tekniikan ihmeitä

Käsissäni on juuri uuden karhea Microsoftin surface ja olen erittäin onnellinen käyttäjä.  Alkaa pikkuhiljaa selviämään minullekin tämä kaikki etu siitä, kun laitteet sopivat yhteen ja ovat näppärästi käytettävissä. Käyttömukavuutta tässä lisää ehdottomasti se, että tämän saa itsenäisesti (kuin valokuvakehyksen) seisomaan pöydällä. Tulee olemaan verraton apu pöydällä, olipa kyseessä opiskelu tai reseptien katselu kokkaillessa; ja suloisesti pysyy vatsalla pystyssä kun katselen Netflixiä. Olen iloinen, kyllä!


Surfacen näkymässä Sydrive:ssa olevista koirakuvista

Bloggaamista mökiltä helpotti kummasti myös se, kun Windows phoneen(mulla on se Lumia 820) oli vihdoin tullut -maksullinen-Hblog apps, joka mahdollistaa vihdoinkin kuvien liittämisen bloggeriin. Oli ilo tehdä muutama postaus niin, että sain sky driveltä siirtää suoraan kuvat sitäkautta blogiini. Alkuvuodesta olin tosi pettynyt , kun se ei mahdollistunut.

Nyt onnistuu myös tällaisena. Kylmänä heinäkuun sadepäivänä suosikkini Pinterestin päivittäminen ja katselu. Netti elämää mökillä....vaikka kyllä tänään on tavoitteena myös vadelmien poiminta. Haastavaksi sen tekee tuo marja-koira Zaki, joka siis nyt syö mansikoiden ja mustikoiden lisäksi vadelmia!!!


Vadelma-Poika Zaki

Saapkatsoa, miten marjassa käy. Tavoitteena olisi kuitenkin iha kelpo määrä vadelmia, josta voisi hilloa tehdä.

Vielä mahtuu joukkoon kuva Zakista ja bortsu-tyttö Rollosta, joka välillä käy Zakia opettamassa ja leikittämässä.

Zaki ja Rollo