Yksityiskohtia ja toteutuneita unelmia mökkikeittiössä sä

Kiertelin viikonloppuna siätiloissa kameran kanssa hieman sillä silmällä, että mitä kaikkea olen jo sinne laittanut/ tehnyt sellaista, mistä kovasti pidän. Osa onkin jo tullut esitellyksi aiemmissa kirjoituksissa, mutta vielä löytyi myös sellaista, mitä en ole ehtinyt esittelemään. 


Onneksi aloitin tämän blogin pitämisen näinkin aikaisin keväällä- huhtikuussa en olisi ehtinyt muuta kuin touhuta puutarhassa, mutta katsotaan nyt, mitä kaikkea kameran eteen tuli.

Keittiöön olen todella tyytyväinen. Jos jotain vielä toivoisin niin hieman enemmän tilaa, mutta toisaalta, kesällä varsinkin, aikaa tulee vietettyä kovasti ulkona, myös kokkailun merkeissä. Ja pakko sanoa, että tässä keittiössä minulla on kaikki niin ihanan lähellä.

Muutama vuosi sitten päätin kokeilla decoupage-tekniikalla koristaa nämä kannut. Olen näistä itseasiassa melko ylpeä. Pyöreämpi kannu on teekannuna ja kulmikkaampaa käytetään kahvipannuna.

Apteekkarin hyllyyn (ylä- ja alakaappi) olen ollut aivan valtavan tyytyväinen. Kaapin ovet ja runko ovat vanhasta 30-luvun keittiöstä purettuja (täyspuuta!) ja sisällys mekanismeineen on Ikeasta. Mies teki, kun on aivan käsittämättömän taitava käsistään! 

Vanhat kaulimet olen saanut äidiltäni. Oikeanpuoleinen on näkkileipäkaulin, mutta vasemmanpuoleisesta ei meillä ole hajuakaan. Näkkileipäkaulinta olen ajatellut tulevaisuudessa käyttää- varmaan käyttäisin vasemmanpuoleistakin, jos vain älyäisin, mikä se on!! 

Isäni teki minulle yhtenä jouluna kalaa varten kalalaudan. Tämä on aivan uskomattoman upea ja samettisen sileäksi käsitelty.

Pannunaluset ovat rautaa ja minulla on niitä neljä. Nämä toimivat erinomaisesti niin sisällä kuin ulkonakin. Lisäksi tuo sydänkuvio on minusta vain jotenkin niin ihana.

Rautaa- minun miehelläni pitää olla puuta ja rautaa :-). Olenkohan minä puuta ja rautaa? Vanhemmiten ainakin tunnun halkeilevan ja vuosirenkaita alkaa tulemaan esille...niin ja ihon hilseilyn ja kuivumisen voi myöskin laskea vaikkapa ruostumiseksi. Tämä esine on kuitenkin siis vanha rautatienaula, josta on tehty pullonavaaja. Pulloja kruunukorkeilla lienee kuitenkin jo vaikeampi löytää, mutta esine sinänsä on mielestäni ehdottomasti mökkikamaa.

Mammalta peritty vanha maustelokerikko. Tämä on kulkenut mukanani kaikissa asunnoissani. Jotain hyvin kaunista ja simppeliä tähän vain liittyy ja olen lapsesta saakka ollut tähän ihastunut. Nyt tämä elää hyvää elämää mökillä.

Pääsiäisen lumoissa

Takana ihana viikonloppu ja rentoutumista hyvien ystävien kanssa. Jotain käsittämättömän vapauttavaa on siinä, miten asiat soljuvat paikoilleen samaan tahtiin kun keskustelu hyppii ja pomppii aiheesta toiseen. Vain naisten kesken on mahdollista käsitellä käsityöt, ihmissuhteet ja Lähi-Idän asiat sujuvasti saman punkkulaillisen kera. 

Lumisateen ja auringonpaisteen välissä ehdin jälleen miettiä kevättä. Matkalla mökille, keräsin -tietenkin- pajunkissoja mökkitienvarrelta ja aloin suunnittelemaan Pääsiäiseen sopivia koristeita-> jotain sain jo aikaseksikin. 






























Viikko sitten innostuin istuttamaan myös tomaatintaimia. Koska en ollut aivan varma, miten ne lähtisivät kasvamaan, koska en ole siellä mökillä koko ajan niitä vahtimassa, niin istutin sitten ne kaikki. Tuloksena tällä hetkellä on 54kpl tomaatintaimia, sirkkalehtivaiheessa!!!!! Äitini pohti, josko olen ajatellut alkaa ammattiviljelijäksi-> tutuille tulee kenties riittämään useampikin tomaatintaimi, mikäli siis selviävät tästä kokeilustani hengissä ;-)

Mitenkähän nämä tuuliviirit mahtavat taas keikkua siellä mökillä, kun en ole taimiastiaa kääntelemässä. Jos vaikka olisi hieman pilvisempää niin eivät olisi (ehkä) niin kenossa. Tai sitten otan puiset grillitikut avuksi ja tukeminen alkaa jo nyt! ;-)




Kevät on tuonut minullekin mieleen värit, lämpimämmät kelit ja näin ollen myös käsityöt ovat "keventyneet" ja kuosit on ilmavampia. Kevällä olen saanut aikaiseksi kepeämmän huivin-tarkoituksena käyttää kesäjuhlissa- sekä  mielestäni aika namun, pitsisen kesäpaidan. Oranssi tuo energiaa ja tarkoitus olisi saada tämä, oranssi unelma, jo Pääsiäisenä käyttöön. Saas kattoo, kuinka aika mökillä riittää. Jos vaikka pitää alkaa noita tomaatin ja kehäkukan taimia siirtämään suurempaan astiaan.

Tämä hopeinen huivi on tehty simpukkakuviona virkaten ja kantaten.

 Oranssi neule on enää pieniä hihoja vaille ja se on Drops:in langalla neulottu Modan ohjeen mukaan. Joskaan en muista nyt, missä lehdessä kyseinen ohje oli. 




Ja on minulla kesken vielä myös tuleva kesäviltti, jonka virkkaan kuusikulmioista. Välimeren sävyt sopivat mielestäni kesään ja eräs ystäväni ehdotti, minulle tästä riippukeinuvilttiä. Nyt on tehty 92 palaa ja varmaan reilut kymmenen palaa vielä tuosta viimeisestä kerästä tulee. Jos saisin sen valmiiksi ennen riippukeinukautta olisin melkoisen iloinen. Yhdistäminen vaatii aina - mistähän sekin johtuu??- käsittämättömän paljon kärsivällisyyttä!

Ensiviikonloppuna on siis ne mökki/piha/puutarhamessut ja sinne olisi tarkoitus lähteä sunnuntaina katselemaan. Sunnuntai on vähemmän vaarallinen päivä heräteostosten osalta...( lievää itsepetosta havaittavissa). Sunnuntaina tullaan kotiinpäin, joten ei tee mieli raahata niin paljoa mukanaan-> vrt. matkalla mökille, jolloin ne mahdolliset ostokset olisi niin näppärästi vietävissä siinä samalla. ( just joo....). Katsotaan kuinka eukon käy- siitä sitten enemmän kun sen aika on.

Vuotava nenä ja mustan maan täyttäminen

Poden ensimmäistä kunnon flunssaa useampaan vuoteen. Nenäni vuotaa ja juoksee kilpaa räystäiden kanssa. Voisinpa jäädäkin petiin maate ja herätä vasta kun kukat nousevat ylös maasta, niin näkisin suoraan, miten viimesyksyiset kukkasipulien istutukset on onnistuneet. Paljon on keväisin, lumen jo sulettua, paljasta maata kukkapenkeissä, mutta näistä kuvista olen toivottavasti jo edempänä - kukkivampaa kevätpuutarhaa- tänäkeväänä :-). Näkisinpä jo vaikka pienen perheomenapuun (vasenreuna) tai päärynäpuun (oikeareuna) kukkivan...vaikkapa vain yksi ainoa kukkanen. Saatte kyllä tietää heti, jos näin käy!!!

Kotkanakileija- kevään ensimmäinen akileija, jossa on aivan valtavan kauniit sinivalkoiset värit auetessaan. Yritin etsiä kuvia aukiolevista kukista, mutten löytänyt. Kuvat on varmaan toisella koneella. Pitää ottaa uusia kuvia tänäkeväänä.

Tämä blogin pitäminen ja järjestäminen ei ihan vielä vaikuta sujuvan minulta parhaaseen mahdolliseen tyyliin (kuvat hyppivät sinne tänne ja käämit palaa), mutta jotain uutta pitää silti aina kokeilla ja uuttahan tämä koko blogin pitäminen on. Olkaa kärsivällisiä, minäkin yritän olla :-)))

Lähes musta maa ei ole puutarhasta unelmoivalle mikään este, kunhan muistaa, että jokainen kevät on mahdollista löytää uutta- edellyttäen, että on syksyllä tai edellisenä kesänä muistanut istuttaa jotain ;-)

Huhti-toukokuussa 2011 oli kukkamaat vielä melko mustia- muutama helmililja, Kotkanakijeija ja orvokit antoivat kuitenkin parastaan

Kevätkukkien osalta odotan hartaasti, ettei myyrät olisi syöneet suihinsa ihan kaikkia sipuleita . Jotenkin en edes uskalla vielä ajatella asiaa vaan elän vahvasti vain suuressa toivossa...hullunrohkeana. Pianhan sen näkee- ei enää montaa viikkoa- ja katsotaan nyt auttoiko erilaisten liljojen istuttaminen tulppaanien ym:den joukkoon; vai puputtivatko vesimyyrät silti talvenaikana herkut suihinsa. Järvenrannalla, metsien keskellä näissä minun puutarhahaaveissa on kyllä omat haasteensa. Kaikkialla niitä haasteita on- ielä ei sentään ole pahemmin etanoita näkynyt- oiskohan sammakot olleet asialla?

    

Helmililjat kasvavat olivat toistavuotta kukkamaassa ja toivoa röyhähtämisestä on. Olisi aivan mahtavaa, jos jonain keväänä ne valtaisivat kukkamaita ja pihaa...



Alla alapihalla kasvava kevätesikko. Siitepölyä pitää löytyä myös kevään ensimmäisille pölyttäjille :-) 

Nämä tummemmat esikot ovat mielestäni aika jännän näköisiä. En todellakaan muistanut viimekeväänä, millaisia olin edellisenä vuonna istuttanut. Nyt muistan!! 

Sini- ja valkovuokot- jotain niin herkkää ja kaunista näissä on- ja mikä siinäkin on, että maailman parhaat kimput (minun mielestäni siis) syntyvät nimenomaan luonnonkukista?!?!?? Yritän kyllä toisaalta oppia tulevaisuudessa ottamaan myös puutarhasta kukkia leikkokukiksi- kukkisivat kuulema myös pidempään. Vielä olen kuitenkin siinä tilanteessa, etten millään raaskisi vähästä napsasta

Puutarhan lumoissa

Etupihalle alkoi viimekesänä hahmottumaan ja muodostumaan sellainen puutarha, josta haaveilen; osittain villi, mutta kuitenkin tyyliltään englantilaista puutarhaa tavoitteleva kokonaisuus. 

Tänne kun vielä saan pergolan ja kalusteet ja ruusut, pionit ym. saan kasvamaan täyteen loistoonsa, olen onnellinen. Toisaalta onnellinen olen jo nyt. Paistakoon aurinko, sulakoon lumet, tulkoon kurjet ja joutsenet; olen valmis kun taimiliikkeet avaavat ovensa ja puutarhamessut valtaavat Messukeskuksen!

Koiran makuukorin uusi elämä

Akilleijat

Tuoksukurjenpolvia

Pretty in pink

Kamelia jasmike- miten ihanasti tämä tuoksuukaan

Sormustinkukka ja harjaneilikoita

Kaksi lehtoakilleijaa

Myskimalvaa ja lehtoängelmää- jaakopinportaat

Hostat

Ritarinkannuksia, unikkoja, ??kellot ja sormustinkukkia

Tulikukka



Kastelun iloja aamuauringossa



Joukossa pitää tietenkin olla luonnosta siirrettyjä päivänkakkaroita

Pienen perheomenapuun katveessa

Isäni ja miehen rakentama kasvihuone- ihana!

keltainen on onnen ja menestyksen väri- minun puutarhaani sen tuovat helokit

Summer dreaming

Pian on taas aika touhuta, mutta vielä on aikaa vain olla ja nauttia asioista, jotka on jo tapahtuneet.

Kesä ja kärpäset - terassin ruokapöydältä avautuu näkymä järvelle

Rakensin väliaikaisen "rakenteen" terassin eteen estämään jatkuvaa hiekantuloa ja hyvin on toiminut. Isäni pätki kuusenpölleistä kiekkoja ja minä laittelin esille :-)

Jostain kumman syystä raparperi villiintyy aivan käsittämättömästi tässä kohdassa, vaikkei maan pitäisi olla milläänlailla ihmeellinen

Morsiushuntu kukassa

Suunnittelen mattoa

Joskus aina iltarusko on sellainen, ettei sitä voi kuvaamatta ohittaa

Rakastan istua terassilla ja katsella järvelle, mutta tykkään myös järjestää jotain kaunista, pientä asetelmaa tuohon pikkupöydälle.

Näkymä parvella keittiön yläpuolella. Kehdon on minulle isäni aikoinaan  tehty ja siinä on iso pino sukulaislapsia sen jälkeen keinutettu uneen- mm. kaikki veljenpojat.

Isonmökin olkkarissa rakastan sen valoisuutta ja rauhallista tunnelmaa, pöydällä ihana pitsiliina-> Olen noin niinkun heikkona pitseihin(kin).

 

Näkymä keittiöön

Monesti tulee sellainenkin olo, että kaiken muun keskellä sitä on varmasti jollain tasolla puutarhassaan onnistunut, koska mehiläiset, ampiaiset ja persoset+ kaikki muutkin siellä viihtyvät :-). Kunpa taas olisi jo kesä!