Vuotava nenä ja mustan maan täyttäminen

Poden ensimmäistä kunnon flunssaa useampaan vuoteen. Nenäni vuotaa ja juoksee kilpaa räystäiden kanssa. Voisinpa jäädäkin petiin maate ja herätä vasta kun kukat nousevat ylös maasta, niin näkisin suoraan, miten viimesyksyiset kukkasipulien istutukset on onnistuneet. Paljon on keväisin, lumen jo sulettua, paljasta maata kukkapenkeissä, mutta näistä kuvista olen toivottavasti jo edempänä - kukkivampaa kevätpuutarhaa- tänäkeväänä :-). Näkisinpä jo vaikka pienen perheomenapuun (vasenreuna) tai päärynäpuun (oikeareuna) kukkivan...vaikkapa vain yksi ainoa kukkanen. Saatte kyllä tietää heti, jos näin käy!!!

Kotkanakileija- kevään ensimmäinen akileija, jossa on aivan valtavan kauniit sinivalkoiset värit auetessaan. Yritin etsiä kuvia aukiolevista kukista, mutten löytänyt. Kuvat on varmaan toisella koneella. Pitää ottaa uusia kuvia tänäkeväänä.

Tämä blogin pitäminen ja järjestäminen ei ihan vielä vaikuta sujuvan minulta parhaaseen mahdolliseen tyyliin (kuvat hyppivät sinne tänne ja käämit palaa), mutta jotain uutta pitää silti aina kokeilla ja uuttahan tämä koko blogin pitäminen on. Olkaa kärsivällisiä, minäkin yritän olla :-)))

Lähes musta maa ei ole puutarhasta unelmoivalle mikään este, kunhan muistaa, että jokainen kevät on mahdollista löytää uutta- edellyttäen, että on syksyllä tai edellisenä kesänä muistanut istuttaa jotain ;-)

Huhti-toukokuussa 2011 oli kukkamaat vielä melko mustia- muutama helmililja, Kotkanakijeija ja orvokit antoivat kuitenkin parastaan

Kevätkukkien osalta odotan hartaasti, ettei myyrät olisi syöneet suihinsa ihan kaikkia sipuleita . Jotenkin en edes uskalla vielä ajatella asiaa vaan elän vahvasti vain suuressa toivossa...hullunrohkeana. Pianhan sen näkee- ei enää montaa viikkoa- ja katsotaan nyt auttoiko erilaisten liljojen istuttaminen tulppaanien ym:den joukkoon; vai puputtivatko vesimyyrät silti talvenaikana herkut suihinsa. Järvenrannalla, metsien keskellä näissä minun puutarhahaaveissa on kyllä omat haasteensa. Kaikkialla niitä haasteita on- ielä ei sentään ole pahemmin etanoita näkynyt- oiskohan sammakot olleet asialla?

    

Helmililjat kasvavat olivat toistavuotta kukkamaassa ja toivoa röyhähtämisestä on. Olisi aivan mahtavaa, jos jonain keväänä ne valtaisivat kukkamaita ja pihaa...



Alla alapihalla kasvava kevätesikko. Siitepölyä pitää löytyä myös kevään ensimmäisille pölyttäjille :-) 

Nämä tummemmat esikot ovat mielestäni aika jännän näköisiä. En todellakaan muistanut viimekeväänä, millaisia olin edellisenä vuonna istuttanut. Nyt muistan!! 

Sini- ja valkovuokot- jotain niin herkkää ja kaunista näissä on- ja mikä siinäkin on, että maailman parhaat kimput (minun mielestäni siis) syntyvät nimenomaan luonnonkukista?!?!?? Yritän kyllä toisaalta oppia tulevaisuudessa ottamaan myös puutarhasta kukkia leikkokukiksi- kukkisivat kuulema myös pidempään. Vielä olen kuitenkin siinä tilanteessa, etten millään raaskisi vähästä napsasta