Yksityiskohtia ja toteutuneita unelmia mökkikeittiössä sä

Kiertelin viikonloppuna siätiloissa kameran kanssa hieman sillä silmällä, että mitä kaikkea olen jo sinne laittanut/ tehnyt sellaista, mistä kovasti pidän. Osa onkin jo tullut esitellyksi aiemmissa kirjoituksissa, mutta vielä löytyi myös sellaista, mitä en ole ehtinyt esittelemään. 


Onneksi aloitin tämän blogin pitämisen näinkin aikaisin keväällä- huhtikuussa en olisi ehtinyt muuta kuin touhuta puutarhassa, mutta katsotaan nyt, mitä kaikkea kameran eteen tuli.

Keittiöön olen todella tyytyväinen. Jos jotain vielä toivoisin niin hieman enemmän tilaa, mutta toisaalta, kesällä varsinkin, aikaa tulee vietettyä kovasti ulkona, myös kokkailun merkeissä. Ja pakko sanoa, että tässä keittiössä minulla on kaikki niin ihanan lähellä.

Muutama vuosi sitten päätin kokeilla decoupage-tekniikalla koristaa nämä kannut. Olen näistä itseasiassa melko ylpeä. Pyöreämpi kannu on teekannuna ja kulmikkaampaa käytetään kahvipannuna.

Apteekkarin hyllyyn (ylä- ja alakaappi) olen ollut aivan valtavan tyytyväinen. Kaapin ovet ja runko ovat vanhasta 30-luvun keittiöstä purettuja (täyspuuta!) ja sisällys mekanismeineen on Ikeasta. Mies teki, kun on aivan käsittämättömän taitava käsistään! 

Vanhat kaulimet olen saanut äidiltäni. Oikeanpuoleinen on näkkileipäkaulin, mutta vasemmanpuoleisesta ei meillä ole hajuakaan. Näkkileipäkaulinta olen ajatellut tulevaisuudessa käyttää- varmaan käyttäisin vasemmanpuoleistakin, jos vain älyäisin, mikä se on!! 

Isäni teki minulle yhtenä jouluna kalaa varten kalalaudan. Tämä on aivan uskomattoman upea ja samettisen sileäksi käsitelty.

Pannunaluset ovat rautaa ja minulla on niitä neljä. Nämä toimivat erinomaisesti niin sisällä kuin ulkonakin. Lisäksi tuo sydänkuvio on minusta vain jotenkin niin ihana.

Rautaa- minun miehelläni pitää olla puuta ja rautaa :-). Olenkohan minä puuta ja rautaa? Vanhemmiten ainakin tunnun halkeilevan ja vuosirenkaita alkaa tulemaan esille...niin ja ihon hilseilyn ja kuivumisen voi myöskin laskea vaikkapa ruostumiseksi. Tämä esine on kuitenkin siis vanha rautatienaula, josta on tehty pullonavaaja. Pulloja kruunukorkeilla lienee kuitenkin jo vaikeampi löytää, mutta esine sinänsä on mielestäni ehdottomasti mökkikamaa.

Mammalta peritty vanha maustelokerikko. Tämä on kulkenut mukanani kaikissa asunnoissani. Jotain hyvin kaunista ja simppeliä tähän vain liittyy ja olen lapsesta saakka ollut tähän ihastunut. Nyt tämä elää hyvää elämää mökillä.