Meillä oli kirvat jyrsineet omenapuun lehteen uskomattoman ihanan sydämen. Voisin melkein rehvastella, että tämä on ainakin se lopullinen ja lahjomaton lausunto siitä, että meidän möksällä viihtyvät niin ihmiset kuin eläimetkin. Toivon vain, ettei tämä ihana sydän kuitenkaan tarkoita, että tämän omenapuun lehdet olisivat jotenkin erityisen rakastettavia!
Tämä koivunlehti kuiski minulle keskellä mökkitietä. Eihän tällaisen taideteoksen ohi vain kertakaikkiaan voinut kävellä. Kuvassa ei aivan näy, miten valtavan ihanasti nuo laikut heijastivat valoa aivan jumalallisen hienoissa kullansävyissä.Kurjenpovet kukkivat mökkitiellä sekä violetteina, että valkoisena. Tätä valkoista olen siirtänyt myös perennapenkkiini. Ihana alkukesän kukkija, joka aloittaa kukintansa heti tulppaanien jälkeen.
Nämä nyt eivät vaan vaadi mitään sen suurempaa selittelyä- enää odotan päivänkakkaroita ja Juhannus on täällä ja kukkakimpuissa. Kesäinen kukkakimppu terassin pöydällä on aina ehdoton must. Ja aurinko, poutapilvet, läähättävä koira, bikiinit, riippukeinu jne.jne.
Kun perennapenkki on alkukesästä tuuhean, vihreän kasvillisuuden peitossa ja odottaa vain täydellistä kukkien ilotulitusta, on hyvä kun penkissä kuitenkin on jotain väriä kun keto-ja sarviorvokit sekä viattomat lemmikit täyttävät vapaat paikat. Lemmikit saisivat minun mielestäni levitä vieläkin voimakkaammin. Katsokaa nyt näitä värejä :-)
Paljon on taas tehtykin ja paljon on tekemättä.Joskus tarvitaan lapiota ja joskus vähän järeämpää kalustoa. Rauski käy kaivinkoneella aina välillä kylässä. Tässä laitetaan navetankiviä perennapenkin reunukseksi. Vielä ei ole ihan valmista, mutta laitan kuvaa kun ollaan päästy viimeistelemään näkymää.
Kasvihuoneen kulmillakin on tehty kovasti hommia ja toivottavasti ensiviikolla pääsen päivittämään kasvihuoneen ja kasvimaan uusia tuulia. Nyt alkaa jo hieman näkemään, mihin suuntaan siellä mennään :-).
Kaunista ja onnellista keskikesän Juhannusta ja toimivia taikoja kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti