Pehmeää lämpöä ja mennen kesän kaikuja

Miten tuntuu siltä kuin kesä olisi suurin piirtein lentänyt ohitse ja niin paljon olisi jäänyt nauttimatta? Ollaan pian jo syksyssä ja työt ovat alkaneet ja silti olo on yhä kesässä. Ja ilman toimivaa nettiyhteyttä on jäänyt blogikin päivittämättä. On kuitenkin mielestäni paljon parempi elää elämänsä ja surra sitä, ettei ole ehtinyt päivittää kuin vaihtoehtoisesti istua koneella ja unohtaa elää. Kesä, aurinko, kukat, elämykset, kuohu ja Margaritat ;-)

Ei kuitenkaan lainkaan pidä paikkaansa, että kesä olisi jättänyt asiat sellaiselle tolalle, etten olisi kuitenkin ehtinyt nauttimaan kesästä- kesä ei vain tänävuonna ollut pääsääntöisesti mökkeilyä vaan siihen mahtui paljon muutakin! Alkukesä sisälsi ihanan matkan Yhdysvaltoihin, jossa saimme nauttia hyvien ystävien ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta, hyvästä seurasta, ruuasta, juomista, elämyksistä, naurusta ja kaiken lisäksi vielä huikeista näkymistä Hollywoodissa, Venturassa, Arizonassa, Hover Dam:illä, Grand Canyon:lla jne.jne....

Grand Canyon

Reissulta paluukaan ei ollut ihan normaali, kun sain todistaa sotasankarikoira Lucan lentomatkaa samalla koneella Suomeen. Koira tosin matkusti isäntänsä luokse ensiluokassa, mutta sen kyllä soin, tassunsa ( Afganistanissa) menettäneelle suloiselle koiralle. Lucalle on anottu purppurasydän ansiomerkkiä, ja jos se sen saa, on se ensimmäinen palkittu sotakoira, jolle se myönnetään. Monta ihmishenkeä oli koira palveluksensa aikana pelastanut. Kaikki ne kokemukset ja silti antoi itseään silittää ja urhollisesti kesti kaikki hässäkät ympärillä. Yksi liikuttavimmista hetkistä olikin HKI-Vantaalla isännän ja koiran jälleennäkeminen: koira vinkui innoissaan ja isännällä kyyneleet valuivat...karskeja jätkiä molemmat.

Luca Chicagon lentokentällä lähdössä Suomeen viettämään eläkepäiviään kouluttajansa perheeseen.

Lähtiessäni reissuun oli puutarha juuri puhkeamaisillaan kukkaan ja kun tulin takaisin mökille..pufff..tuntui kuin  kaikki maailman kukat olisivat puhjenneet sinä aikana parhaaseen kukintaan. Vähän harmittaa, etten nähnyt esim. pionien loistoa vaan paras terä oli jo mennyt kun minä ehdin paikalle. Onneksi kuitenkin paljon oli vielä silloin kukkimassa.

Jotenkin kaiken tuonkin kukkaloiston keskellä tuli hieman huijattu olo- kauniita kukkia kukassa, mutta vesisateiset kelit eivät kuitenkaan mitenkään auttaneet ajatuksessa, että olisin halunnut istuskella niiden keskellä ja nauttia työni tuloksista ja humaltua kukkien tuoksusta. Siispä muita elämyksiä kiitos!

Upean-ja aurinkoisen- kokemuksen sadekuurojen keskelle toi Porin Jazz ja Emeli Sande. Kyllä tätä naista mielellään kuunteli siinä samassa kun nautittiin piknikeväitä ja maisteltiin viiniä :-)

Sade ja viileys sekä myöhään alkanut lämmin kesä eivät ihan parhaalla mahdollisella tavalla suosineet myöskään minun- uutuudenviehätyksestä kärsivää- hyötypuutarhakokeiluani. Potagerpuutarhani salaatit ja herneet eivät meinanneet sitten millään innostua ( ja ei, minä en laittanut harsoa ja kyllä, minun olisi pitänyt laittaa ;-).) kasvamaan sellaiseen vauhtiin kuin MINÄ olisin halunnut! Toisaalta mansikoita tuli nyt enemmän kuin koskaan aiemmin ja niitä riitti jopa pakkaseen asti!

Heinäkuun loppupuolella tilanne oli yhä näin surkea ;-). Toisaalta taustalla näkyy isäni tekemä pölyttäjähotelli, jossa oli jo kivasti asukkaita! Ensikesänä pörriäisiä riittää jälleen :-))

Ja kyllähän puutarhassa sitten kuitenkin tuli sekin todellisuus esille, että jos mulla nyt sitten kerran on niitä siementäviä kukkia niin pitääkö niitä siemeniä sitten käydä viskomassa ihan joka paikkaan?? meni vähän överiksi viimesyksynä ja tänäkesänä sitten piti repiä ja raijata pois melkoisia määriä, jotta muutkin kasvit saisivat mahdollisuuden :-D

Ja sitten olikin yllättäin elokuu ja työt alkoivat. Kesän jäljiltä muistoissa monta ihanaa asiaa ja yhä on seurattavana kurkkujen, kesäkurpitsojen ja varsinkin niiden perhanan tomaattien kypsymistä. Onneksi mökillä on tuo kasvihuone, jossa voin hätätilassa alkaa noudattamaan äitini ohjetta tomaattien kanssa, jos mikään muu ei saa tomaatteja ajoissa valmiiksi alan puhumaan niille härskejä, jotta punastuisivat!

Onneksi kuitenkin luonto soi paljon mustikoita, mansikoita, herukoita ja puolukoita, joita pakastelin ja joista tein myös hilloja ja mehuja; kesä kielellä pitkin tulevaa syksyä ja talvea. Oikeastaan jo odotan sitä tunnetta kun annan itselleni luvan ottaa herkkuja pakkasesta ja nauttia kesän ja syksyn antimista.

Elokuun toi tuulahduksen alkavasta syksystä, mutta ihania asioita puutarhan kukkaloistossa on yhä- 

ihanuuksiin kuuluvat aina valkoiset liljat, joiden tuoksusta iltaisin terassilla huumaannun, kun katselen järvelle ja nautin lasillisen viiniä. 

Kukat odottavat siemenien kerääjää ja syksyistä perennojen siirtäjää- yhä on aikaa nauttia ja alkaa miettimään, että sadonkorjuukin on ihanien yllätysten ajanjakso.