Lehtien havinaa ja tuulenvireitä niityillä

   Tämä kesän alku on ollut täynnä pieniä, onnellisia yllätyksiä täynnä. Joskus pienet kauniit jutut jää täysin epähuomioon, mutta joskus kun oikein tarkkaan katselee niin saattaa "tavanomaisuuden" keskeltä tehdä löytöjä.

Meillä oli kirvat jyrsineet omenapuun lehteen uskomattoman ihanan sydämen. Voisin melkein rehvastella, että tämä on ainakin se lopullinen ja lahjomaton lausunto siitä, että meidän möksällä viihtyvät niin ihmiset kuin eläimetkin. Toivon vain, ettei tämä ihana sydän kuitenkaan tarkoita, että tämän omenapuun lehdet olisivat jotenkin erityisen rakastettavia!

 Tämä koivunlehti kuiski minulle keskellä mökkitietä. Eihän tällaisen taideteoksen ohi vain kertakaikkiaan voinut kävellä. Kuvassa ei aivan näy, miten valtavan ihanasti nuo laikut heijastivat valoa aivan jumalallisen hienoissa kullansävyissä.

Ihana kesä!!!! onkohan Suomessa yhtään ihmistä, joka ei rakastaisi niittykukkia kun ne villeinä ja rohkeina levittäytyvät niityillä ja ojienreunoilla. Jokavuosi sydämeni melkein pysähtyy, kun kävelen hakemaan kesäpostia postilaatikolta ja näen, miten niittykukat soittavat sinfoniaansa; tarvitaanko väripalettiin mitään muuta kuin violetti, keltainen, vihreä ja valkoinen? Kesäkuu- minä rakastan kesäkuuta!

 Kurjenpovet kukkivat mökkitiellä sekä violetteina, että valkoisena. Tätä valkoista olen siirtänyt myös perennapenkkiini. Ihana alkukesän kukkija, joka aloittaa kukintansa heti tulppaanien jälkeen.

 Nämä nyt eivät vaan vaadi mitään sen suurempaa selittelyä- enää odotan päivänkakkaroita ja Juhannus on täällä ja kukkakimpuissa. Kesäinen kukkakimppu terassin pöydällä on aina ehdoton must. Ja aurinko, poutapilvet, läähättävä koira, bikiinit, riippukeinu jne.jne.

 Kun perennapenkki on alkukesästä tuuhean, vihreän kasvillisuuden peitossa ja odottaa vain täydellistä kukkien ilotulitusta, on hyvä kun penkissä kuitenkin on jotain väriä kun keto-ja sarviorvokit sekä viattomat lemmikit täyttävät vapaat paikat. Lemmikit saisivat minun mielestäni levitä vieläkin voimakkaammin. Katsokaa nyt näitä värejä :-)

 Paljon on taas tehtykin ja paljon on tekemättä.Joskus tarvitaan lapiota ja joskus vähän järeämpää kalustoa. Rauski käy kaivinkoneella aina välillä kylässä. Tässä laitetaan navetankiviä perennapenkin reunukseksi. Vielä ei ole ihan valmista, mutta laitan kuvaa kun ollaan päästy viimeistelemään näkymää.

 Kasvihuoneen kulmillakin on tehty kovasti hommia ja toivottavasti ensiviikolla pääsen päivittämään kasvihuoneen ja kasvimaan uusia tuulia. Nyt alkaa jo hieman näkemään, mihin suuntaan siellä mennään :-).

Kaunista ja onnellista keskikesän Juhannusta ja toimivia taikoja kaikille!

Kiviä ja kukkia

Kesäkuun alku ei aina ole kaikkein upeinta aikaa perennapenkkejä suosivalle, mutta jotain sielläkin sentään on tapahtunut kukkimisen osalta vaikka parhaat hetket onkin yhä edessä.

 Pohdin syksyllä, miten ukonlaukka lienee talvehtinut ja hyvin näyttää talvehtineen niin violetti kuin valkoinenkin. Jotain omituisen kiehtovaa näissä on- minä tykkään!

Kaikenlaista pientä kukkapenkeissä tapahtuu ja kertoo kesäkuusta; on Virmajuurta, erilaisia kelloja ja lemmikkejä, joita on ihana ihastella siinä samassa kun odottelen ruusujen ja pionien kukinnan alkua.

En yhtään juuri nyt muista tämän nimeä, mutta tämä tuoksuu aivan jumalallisen hyvälle aina aamuisin ja illalla. Olen istuttanut tämän ehken hieman väärään paikkaan, mutta pitää nyt katsella, mitä sen kanssa tulevaisuudessa teen. Tuoksu on kyllä itsessään aivan jumalallinen!

Seuraavana katsaus pihan lehtoakilleijoihin :-)

 Kasvihuoneessa kasvavat jo kurkut, tomaatit ja mansikat- hieman nopeammin saisi kaikki kyllä kypsyä. Minun ntemperamenttini kun yleensä vaatii vauhtia. Olenkin melko yllättynyt, miten maltillinen puutarhuri minusta onkaan tulossa. Ikä lienee tekemässä tehtävänsä ;-). Kasvimaakin on jo melkein valmis ja siitä kuvia, kuten niistä reunuksistakin siin, ensikerralla. kumpa vain nyt muistaisin, mitä olen luvannut!

 Vielä muutamia kuvia kukkivasta karhunvatukasta jne. Tällaista meillä mökillä siis nyt ja kokoajan löytyy lisää. Kesä on ihanaa aikaa. Vähän harmitta, kun välillä "joudumme" lähtemään matkoille, mutta onneksi ihana ystävä on luvannut tulla päivystämään ja kastelemaan plantteja. Ystävät on kullan arvoisia ja enemmänkin!

 Ja se ensimmäinen ruusu jo antaa vinkkiä, että pian räjähtää :-))

Vaatteita ja aatteita keskellä tuoksuja ja tunnelmia

 Tauon jälkeen on taas aika päivittää kuulumisia. Harmillista, että juuri kun puutarhassa ja kevätkesässä kaikki tapahtuu vauhdilla, en pääse oikein jakamaan sitä täällä. Syynä tähän on se, ettei minulla ole toimivaa nettiyhteyttä käytössä mökillä. Näinollen kaikki asiat tapahtuvat - blogin näkökulmasta- hieman myöhässä. Yritän kuitenkin aina välillä saada tännekin kuvia ja kertomuksia, jotta kävijät pysyisivät edes jotenkin kärryillä, mitä puutarhassa ja elämässä tapahtuu.

Käytän nykyään- kun nettiin pääsen- paljon myös Pinterestiä ja olen ihan "koukussa" siellä oleviin, ihaniin puutarha, sisustus, tee se itse, muoti jne. kuviin. Maailmassa on valtavasti ihania ideoita, joista voi ottaa mallia ja soveltaa tai sitten vain nauttia kuvista ja fiiliksistä, joita kuvat tuovat tullessaan. Ihana sivusto tuo Pinterest ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille. Ehken näin kesän kynnyksellä ei ole niin väliksikään roikkua netissä, mutta voin kuvitella, miten pimenevinä syksyn iltoina voin uppoutua kauniiden kuvien ja ajatusten maailmaan, unohtaen sen synkkyyden, joka silloin velloo kenties ulkona. Vaan nyt EI todellakaan ole aika mennä ajatuksissa sinne, sillä kesä on täällä. Ei ehken vielä lämmössä, mutta väreissä kuitenkin.

Tänään on syntymäpäiväni ja oikein hyvä hetki päivittää blogia. Vastaani tuli tuo allaoleva kuva. Jäin jotenkin kuvan vangiksi kun jäin miettimään, miltä iholla tuntuisi kantaa tuota asua. Päädyin ajatukseen, että jos tänään saisin pukea päälleni ihan mitä tahansa, pukeutuisin tähän. Enhän minä tuolta näyttäisi, mutta jotenkin uskon, että kuka tahansa, joka haluaisi kulkea tuossa asussa, näyttäisi siinä hyvältä. Oihhhh....

Kenties tämä vuodenaika on minulle niin rakas juuri siksi kun olen tähän aikaan syntynyt. Ja syreenien tuoksu- olen koko elämäni puhunut sireeneistä, kuten Varsinais-Suomessa niitä on kutsuttu ja sireenejä ne minulle yhä ovat ;-)- on kielojen lisäksi ne tuoksut, jotka vetoavat minuun kaikkein eniten. Luvalla sanoen, voisin sniffata kaiken kielojen ja sireenien tuoksun koko maailmasta, enkä varmaan siltikään kyllästyisi. Joskin päänsärky ja astmakohtaus saattaisi tulla kaupanpäällisiksi. Mielestäni se olisi silti hyvä diili!

Tässä, tänään otetussa, kuvassa sireenit kukkivat kuitenkin olohuoneessamme. Kumpa voisinkin saada tähän mukaan myös sen tuoksun!

 Vanhempieni koira Jeppe siirtyi -entiset koiramme taivaassa- ryhmään viimeviikolla. Rakkaaseen kultsikkaan ei enää satu. Äiti ja isä takasivat blondille hyvä ja rakstetun elämän, ottaessaan Jepen 2-vuotiaana hoitoonsa.
On hienoa, että sairaille koirille voidaan taata eutanasia. Eläinten ja ihmisten tulisi saada poistua kauniisti ja arvokkaasti silloin kun kaikki keinot on jo käytetty, voimat on loppu ja kivut liian kovia lääkityksestä huolimatta. Mielestäni silloin jää jäljelle rakkaus kun ymmärtää antaa toisen luopua. Tiedän, että asiasta on niin monta mielipidettä kun on puhujaakin ja äskeinen oli vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Lapsuudenperheeni viisi edellistä koiraa ovat jo varmasti kuljettaneet Jeppeä ympäri niittyjä ja metsiä ja opettaneet pojan tavoille. Amigo, Bella, Nalle, Jami, Rex ja nyt Jeppe. Seuraavana vuorossa lienee oma koiramme Migo, mutta onneksi hänellä näyttää vielä 7-vuotiaana olevan valtavasti virtaa ja vain vähän vaivoja. Toiveissa on vielä monta yhteistä vuotta. Jaa allaolevan ajatuksen, mutta voisin lisätä siihen vielä vanhukset!

Children, animals and old people

 Toukokuussa mieheni ja isäni tekivät mökille- omista puista tuppeensahattuja lankkuja käyttäen- valtavan, pyöreän pöydän. Se ei sitten muuten heilu eikä keiku ja ainakin 12-ihmistä mahtuu juhlimaan sen ympärille. Tässä projektissa oli myös Jeppe vielä mukana-> varsinainen, miehet töissä , tämä kuva :-). Painoa pöydällä on oikeasti niin paljon, etten kyllä tiedä, miten se olisi ikinä saatu paikalleen ilman mönkijää.

 Lopuksi päälle laitettiin reilusti puunsuojaa ja sen kuivuttua vielä lakkaa- ei tässä kuvassa-. Aika tyytyväisiä ollaan kokonaisuuteen. Jospa tänäkesänä valmistuisi vielä tuo ulkokeittiö niin olisi tuokin kokonaisuus pikkuhiljaa valmis....

Riippukeinukelejä ja lämmintä auringonpaistetta tässä enää odotan, sillä yksi maailman ihanimmista asioista on mielestäni aurinko ja sen lämpimät säteet iholla. Maailma on aina kauniimpi ja ihmiset iloisimmillaan silloin kun aurinko paistaa- tai no, minä ainakin olen. Ja pitäähän ne taimetkin saada pian ulos vahvistumaan. Kesäfiiliksiin on hyvä päätellä tälläkertaa. nautitaan elämästä, tänäänkin!