Liljoja, rakentamista ja koiran elämää mökillä

Tämä kuva on tässä siitä syystä, että vaikka tällä keisarilla on jo lähes kokonaan uusi takki päällä, näkyy tässä hieman sitä, miten miehet tuon ovat suunnitelleet ja tekevät. Jos jollakulla on tarvetta tai haluja kokeilla samaa. Puuthan on tuosta pienestä aukosta kaadettu pari vuotta sitten ja sahuutettu laudoiksi. Home made, niin sanotusti.

Pihalla törrötti useamman vuoden tuo, vähemmän kaunis ja imarteleva, loistavan keltainen ja iso kokoinen kuljetus kontti. Kontti oli ja on kyllä tuiki tarpeellinen erilaisten tavaroiden säilytykseen, sillä miten tavaroita voikin vaan aina olla enemmän kuin tilaa??? Tätä asiaa ei mitenkään helpottanut, kauan toivottu ja odotettu muuttomme ja se tavaran paljous, mikä piti saada jonnekin! Anyway, keltainen kontti on pian historiaa. Ihanat, osaavat miehet: isäni ja mieheni, ovat pukeneet kontin uuteen uskoon. Maali vain päälle ja ikkunat ja hups, taas on ylsi pieni mökki lisää pihalla.....
Tässäkin kuvassa näkyy mukana hommissa Leo, tuo ihana lähes 2- vuotias labbis, jonka äitini ja isäni ottivat omakseen keväällä Hartolan eläinsuojeluyhdistyksen tiloista. Kiitos vain yhä sinne- ihana koira.

Pientä vääntöö....

Kun Zaki on aikansa Leon kanssa riehunut, on Aussie myös sen näköinen, että pyöritty on. Joskin, pakko myöntää....onneksi Zaki ei ole noutaja. Leo kun on aina leikkien jälkeen yltä- päältä ravassa,  kun pitää käydä aina uimassa ja sitt pyöritään.....

Vaan on se kivaa, että puuutarhassa yhä edes jotain on kukassa. Kuten olen jo aiemmin sanonut, ei tuo kuiva ja kuuma etelärinne aina helpota puutarhuriharjoittelijan elämää. Kärhöjä kukkii ja niitä on vielä tulollaankin ja liljat sekä yksivuotiset tietenkin, yhä jaksaa. Itse en jaksa stressata sen enempää kukkapenkkien kuivuudesta kuin kirjoitisvirheistäkään, molempi parempi 😉

Millään en nyt muista tämän ruusun nimeä, mutta tämä aloittaa kukinnan hyvin, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu lopussa lähes valkoiseksi. Mikään ruusuni ei tuoksu niin hyvälle kuin tämä- kuin parfyymia puutarhassa. Olen ajatellut kokeilla tehdä ruusuvettä, saas katsoa kuinka minun ja tuon ajatuksen käy...

Tuulesta johtuen, kuvasta tuli epätarkka, mutta ei stressiä siitäkään. Eikös vain voisi ajatella, miten ihana tulisikaan ohuesta silkistä tai sifongista, joka kankaana olisi näissä väreissä

 

Syksyisin heitän kesäkukkaruukut ympäri ja sitten toisinaan huomaan kukkapenkeissä uusvanhoja tuttavuuksia, joita kyllä aina ilolla tervehdin.

Joskus olen miettinyt auringonkukkia, mutta tämä tuo kasvoilleni myös sen saman hymyn- kesä jatkuu ja vaikka illat pimenevät, lämpöä ja katseltavaa puutarhassa riittää. Elämä kantaa😊

Syksyn kuulakkuutta???

Otsikko viittaa vahvasti muistoihini mummusta. Bertta-Maria oli melkoisenrautainen mummo ja ehdottomasti suvun päämies elinaikanaan. Sodat olivat muokanneet mummusta sellaisen, ettei ihan heti pienistä hätkähtänyt ja kun nauru raikui, se todella rehvakkaasti myös raikui. Tämän ominaisuuden olen kyllä - valitettavastiko?- häneltä perinyt. Valitettavasti ehken sivusta seuraajien puolelta katsottuna, mutta minkäs teet-> nauru kumpuaa sydämestä ja kuohuaa kuin vesiputous, sille tuulella ollessani. Mutta siis syksyn kuulakkuuteen takaisin- hermot meinasi aina kesäpaikassa Nerohvirralla mennä, kun mummu totesi, heti Juhannuspäivänä, että eikös vain ilmassa olekin ripaus syksyn kuulakkuutta. Kyseistä lausumaa me yhä jatkamme, toistemme iloksi ja harmiksi,....heti Juhannuksen jälkeen ja joskus jo aattona..... Kauan eläköön mummu <3
Isovanhempien merkityksen jotenkin vaonymmärtää vasta kun itsellekin on ikää jo hieman enem,än kertynyt. Kutoessani ja virkatessani tai säilöessäni ajattelen usein mummua, leipoessani mammaa, metsässä ja kalassa isoisääni Hansua. Mökin puutarhassa vaeltelu ja rikkaruohojen nyppiminen....no, ne hetket olen pyhittänyt äidilleni, joka todennäköisesti sillä samalla hetkellä kuljeskelee omassa puutarhassaan.
Ai, niin mattopyykki- ehdottomasti mummu ja ekat reissut lapsena pitkin Nesteentietä Raisionlahdelle- pyörän tarikalla oli räsymatot rullalla ja minä hyppelin pitkin rautatiekiskoja....ja aina se aurinko luonnollisesti paistoi ja elämä oli loputtoman ihanaa ja kesä ikuinen. Vaan mummu, pestään ja säilötään sitä täälläkin!

 

Mies oli useamman viikon reissussa, joten marja-koira Zakilla ja mulla oli aikaa touhuta kaikenlaista ja säilöä niin mustikat, metsävatut, että mintutkin. Ekat minttuteetkin tuli juotua, koska valitettavain tuliainen oli miehen viikon kestänyt flunssa. Iski sitten minuunkin ja suurimmat himot tehdä kaikkea mahdollista.

Jännittäviäkin nämä meidän marjastusreissut voi olla. Eipä ole turhaan tuo pikku-Poika haukkunut toisinaan, iltaisin, tupnne metsään päin. Ei niin kovin vanhat hirven jäljet tässä, muistakin kulkijoista kertomassa. Naapurikylissä on myös karhuja tavattu ja ilvekset on tuttuja Meilläkin. Ei auta antaa koiran kadota näköpiiristä....

Ihan jätti-Iso kuva pitää omenoista laittaa, sillä ekaa kertaa notkuvat oksat meidän nupressa perheomenapuussa- oi sitä ekaa puraisua kaikista kolmesta eri laadusta. Vielä ei taida omenasoseeksi riittää...



Vähän jännitti, mites tyrni, koska viimevupnna ei pahemmin satoa antanut. Vaikka en kertaakaan kastellut ja kesä on ollut järkyttävän kuiva, javaikka osa kuivuuttaan tippuikin pois-  tulee satoa ihan kivasti. Iloa ja super-ruokaa

 

Viimiseksi kuvia  niiltä parilta, oikein helteiseltä päivältä, jolloin en vielä ollut pahemmin räkäinen ja tukossa. Mummu, kiitos kun opetit minulle mäntysuovan ja juuriharjan käytön ja rakas- mieheni, kiitos myös hänelle, jpka opetti minulle painepesurin käytön. Kunnon painepesuri...ou jeee!!!! Hyvästi juuriharka, vähän voi kyllä mäntysuopaa käyttää lisätuoksua tuomaan. Luoja, miten ihana peli kunnon painepesuri onkaan!!! Pesin kolmessa tunnissa 15 mattoa, joista osa oli todella isoja ja painavia....happy me!

Joo- o ihan valmista ei mökkiparatiisissa vielä ole, reunalaudat- koristeelliset- yhä odottaa oikeaa hetkeä, mutta kaikelle on aikansa.

 

 

Ja kyllä, kesä on ollut ihana ja yhä jatkuu...... 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusia laitteita ja tekniikan ihmeitä

Käsissäni on juuri uuden karhea Microsoftin surface ja olen erittäin onnellinen käyttäjä.  Alkaa pikkuhiljaa selviämään minullekin tämä kaikki etu siitä, kun laitteet sopivat yhteen ja ovat näppärästi käytettävissä. Käyttömukavuutta tässä lisää ehdottomasti se, että tämän saa itsenäisesti (kuin valokuvakehyksen) seisomaan pöydällä. Tulee olemaan verraton apu pöydällä, olipa kyseessä opiskelu tai reseptien katselu kokkaillessa; ja suloisesti pysyy vatsalla pystyssä kun katselen Netflixiä. Olen iloinen, kyllä!


Surfacen näkymässä Sydrive:ssa olevista koirakuvista

Bloggaamista mökiltä helpotti kummasti myös se, kun Windows phoneen(mulla on se Lumia 820) oli vihdoin tullut -maksullinen-Hblog apps, joka mahdollistaa vihdoinkin kuvien liittämisen bloggeriin. Oli ilo tehdä muutama postaus niin, että sain sky driveltä siirtää suoraan kuvat sitäkautta blogiini. Alkuvuodesta olin tosi pettynyt , kun se ei mahdollistunut.

Nyt onnistuu myös tällaisena. Kylmänä heinäkuun sadepäivänä suosikkini Pinterestin päivittäminen ja katselu. Netti elämää mökillä....vaikka kyllä tänään on tavoitteena myös vadelmien poiminta. Haastavaksi sen tekee tuo marja-koira Zaki, joka siis nyt syö mansikoiden ja mustikoiden lisäksi vadelmia!!!


Vadelma-Poika Zaki

Saapkatsoa, miten marjassa käy. Tavoitteena olisi kuitenkin iha kelpo määrä vadelmia, josta voisi hilloa tehdä.

Vielä mahtuu joukkoon kuva Zakista ja bortsu-tyttö Rollosta, joka välillä käy Zakia opettamassa ja leikittämässä.

Zaki ja Rollo

 

 

Vihdoinkin sadetta ja vähän aurinkoakin

Vihdoin siis myös sadetta, joka on selvästi vältellyt meitä koko kesän! Ei se paljon kastellut, mutta parempi tuokin kuin ei ollenkaan.
Kuivuus on tehnyt myös sen, että kaikki puutarhassa onkin kukkineet ihan super nopeasti, mutta jotain kuvattavaa sentään vielä on...niin ja tietenkin kuvia meidän pienestä-suuresta marja-koirasta, joka siis rakastaa marjoja; erityisesti mustikka (noin. 2l/reissu), mansikka ja vadelma ovat herkkua, mutta myös herukat maistuvat erinomaisesti. Saa olla todella hyvin nopea, että saan puskista myös jotain pakkaseen....


Illalla sateen väistyttyä, antoi maitohorsma vielä hetkeen kauneuttaan.




Päivänlilja ja sadehelmet

Rantakoivikko illassa

Helteellä pakkasesta ja muuten, ihan sellaisenaan; kongitutti eri täytteillä, nyt menossa maksamakkara.

Sadesäällä pitää saada myös repiä- Kongin jälkeen revittiin pahvilaatikko, jonka sisällä oli namipaloja kätkettynä vessa- ja talouspaperirullien sisään. Oi, miten nautti tästäkin.

Meidän mansikka-poika haki taas penkistä pari isoa aamiaiseksi.....

Mun lelut ja mun kori

Väliin, ihanat liljat

Mustikassa; tämän jälkeen ei enää ruoka maistunut ha nukkui tajuttomana 3h.

Ruukkuja Kärkkäiseltä ja terassillakin kukkii.

Unelmapaikalla haaveilemassa ja kuivattelemassa uintireissun jälkeen

Terdekukat lähempää ja alla muutama laventelin oksa, vielä en raaskinut puskaa alas leikata