Liljoja, rakentamista ja koiran elämää mökillä

Tämä kuva on tässä siitä syystä, että vaikka tällä keisarilla on jo lähes kokonaan uusi takki päällä, näkyy tässä hieman sitä, miten miehet tuon ovat suunnitelleet ja tekevät. Jos jollakulla on tarvetta tai haluja kokeilla samaa. Puuthan on tuosta pienestä aukosta kaadettu pari vuotta sitten ja sahuutettu laudoiksi. Home made, niin sanotusti.

Pihalla törrötti useamman vuoden tuo, vähemmän kaunis ja imarteleva, loistavan keltainen ja iso kokoinen kuljetus kontti. Kontti oli ja on kyllä tuiki tarpeellinen erilaisten tavaroiden säilytykseen, sillä miten tavaroita voikin vaan aina olla enemmän kuin tilaa??? Tätä asiaa ei mitenkään helpottanut, kauan toivottu ja odotettu muuttomme ja se tavaran paljous, mikä piti saada jonnekin! Anyway, keltainen kontti on pian historiaa. Ihanat, osaavat miehet: isäni ja mieheni, ovat pukeneet kontin uuteen uskoon. Maali vain päälle ja ikkunat ja hups, taas on ylsi pieni mökki lisää pihalla.....
Tässäkin kuvassa näkyy mukana hommissa Leo, tuo ihana lähes 2- vuotias labbis, jonka äitini ja isäni ottivat omakseen keväällä Hartolan eläinsuojeluyhdistyksen tiloista. Kiitos vain yhä sinne- ihana koira.

Pientä vääntöö....

Kun Zaki on aikansa Leon kanssa riehunut, on Aussie myös sen näköinen, että pyöritty on. Joskin, pakko myöntää....onneksi Zaki ei ole noutaja. Leo kun on aina leikkien jälkeen yltä- päältä ravassa,  kun pitää käydä aina uimassa ja sitt pyöritään.....

Vaan on se kivaa, että puuutarhassa yhä edes jotain on kukassa. Kuten olen jo aiemmin sanonut, ei tuo kuiva ja kuuma etelärinne aina helpota puutarhuriharjoittelijan elämää. Kärhöjä kukkii ja niitä on vielä tulollaankin ja liljat sekä yksivuotiset tietenkin, yhä jaksaa. Itse en jaksa stressata sen enempää kukkapenkkien kuivuudesta kuin kirjoitisvirheistäkään, molempi parempi 😉

Millään en nyt muista tämän ruusun nimeä, mutta tämä aloittaa kukinnan hyvin, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu lopussa lähes valkoiseksi. Mikään ruusuni ei tuoksu niin hyvälle kuin tämä- kuin parfyymia puutarhassa. Olen ajatellut kokeilla tehdä ruusuvettä, saas katsoa kuinka minun ja tuon ajatuksen käy...

Tuulesta johtuen, kuvasta tuli epätarkka, mutta ei stressiä siitäkään. Eikös vain voisi ajatella, miten ihana tulisikaan ohuesta silkistä tai sifongista, joka kankaana olisi näissä väreissä

 

Syksyisin heitän kesäkukkaruukut ympäri ja sitten toisinaan huomaan kukkapenkeissä uusvanhoja tuttavuuksia, joita kyllä aina ilolla tervehdin.

Joskus olen miettinyt auringonkukkia, mutta tämä tuo kasvoilleni myös sen saman hymyn- kesä jatkuu ja vaikka illat pimenevät, lämpöä ja katseltavaa puutarhassa riittää. Elämä kantaa😊