Syksyn kuulakkuutta???

Otsikko viittaa vahvasti muistoihini mummusta. Bertta-Maria oli melkoisenrautainen mummo ja ehdottomasti suvun päämies elinaikanaan. Sodat olivat muokanneet mummusta sellaisen, ettei ihan heti pienistä hätkähtänyt ja kun nauru raikui, se todella rehvakkaasti myös raikui. Tämän ominaisuuden olen kyllä - valitettavastiko?- häneltä perinyt. Valitettavasti ehken sivusta seuraajien puolelta katsottuna, mutta minkäs teet-> nauru kumpuaa sydämestä ja kuohuaa kuin vesiputous, sille tuulella ollessani. Mutta siis syksyn kuulakkuuteen takaisin- hermot meinasi aina kesäpaikassa Nerohvirralla mennä, kun mummu totesi, heti Juhannuspäivänä, että eikös vain ilmassa olekin ripaus syksyn kuulakkuutta. Kyseistä lausumaa me yhä jatkamme, toistemme iloksi ja harmiksi,....heti Juhannuksen jälkeen ja joskus jo aattona..... Kauan eläköön mummu <3
Isovanhempien merkityksen jotenkin vaonymmärtää vasta kun itsellekin on ikää jo hieman enem,än kertynyt. Kutoessani ja virkatessani tai säilöessäni ajattelen usein mummua, leipoessani mammaa, metsässä ja kalassa isoisääni Hansua. Mökin puutarhassa vaeltelu ja rikkaruohojen nyppiminen....no, ne hetket olen pyhittänyt äidilleni, joka todennäköisesti sillä samalla hetkellä kuljeskelee omassa puutarhassaan.
Ai, niin mattopyykki- ehdottomasti mummu ja ekat reissut lapsena pitkin Nesteentietä Raisionlahdelle- pyörän tarikalla oli räsymatot rullalla ja minä hyppelin pitkin rautatiekiskoja....ja aina se aurinko luonnollisesti paistoi ja elämä oli loputtoman ihanaa ja kesä ikuinen. Vaan mummu, pestään ja säilötään sitä täälläkin!

 

Mies oli useamman viikon reissussa, joten marja-koira Zakilla ja mulla oli aikaa touhuta kaikenlaista ja säilöä niin mustikat, metsävatut, että mintutkin. Ekat minttuteetkin tuli juotua, koska valitettavain tuliainen oli miehen viikon kestänyt flunssa. Iski sitten minuunkin ja suurimmat himot tehdä kaikkea mahdollista.

Jännittäviäkin nämä meidän marjastusreissut voi olla. Eipä ole turhaan tuo pikku-Poika haukkunut toisinaan, iltaisin, tupnne metsään päin. Ei niin kovin vanhat hirven jäljet tässä, muistakin kulkijoista kertomassa. Naapurikylissä on myös karhuja tavattu ja ilvekset on tuttuja Meilläkin. Ei auta antaa koiran kadota näköpiiristä....

Ihan jätti-Iso kuva pitää omenoista laittaa, sillä ekaa kertaa notkuvat oksat meidän nupressa perheomenapuussa- oi sitä ekaa puraisua kaikista kolmesta eri laadusta. Vielä ei taida omenasoseeksi riittää...



Vähän jännitti, mites tyrni, koska viimevupnna ei pahemmin satoa antanut. Vaikka en kertaakaan kastellut ja kesä on ollut järkyttävän kuiva, javaikka osa kuivuuttaan tippuikin pois-  tulee satoa ihan kivasti. Iloa ja super-ruokaa

 

Viimiseksi kuvia  niiltä parilta, oikein helteiseltä päivältä, jolloin en vielä ollut pahemmin räkäinen ja tukossa. Mummu, kiitos kun opetit minulle mäntysuovan ja juuriharjan käytön ja rakas- mieheni, kiitos myös hänelle, jpka opetti minulle painepesurin käytön. Kunnon painepesuri...ou jeee!!!! Hyvästi juuriharka, vähän voi kyllä mäntysuopaa käyttää lisätuoksua tuomaan. Luoja, miten ihana peli kunnon painepesuri onkaan!!! Pesin kolmessa tunnissa 15 mattoa, joista osa oli todella isoja ja painavia....happy me!

Joo- o ihan valmista ei mökkiparatiisissa vielä ole, reunalaudat- koristeelliset- yhä odottaa oikeaa hetkeä, mutta kaikelle on aikansa.

 

 

Ja kyllä, kesä on ollut ihana ja yhä jatkuu......