Haaveilua, askartelua ja pienen haukun kasvua rikkaruohojen ja kivien keskellä

Koiruus täyttää pian 4kk. Sen kunniaksi oltiin eilen eläinlääkärissä ottamassa vahvistusrokotteet. Hienossa kunnossa kuulema tämä pikkuinen 11,3kg koiruus eilen oli. Zaki vain inhoaa rokotuksia, josta syystä- alkuperäisen kahden reijän sijasta- sai nahkaansa viisi, kun ei millään pysy paikoillaan.
Kirpparilta ostin sitten lohdutukseksi uuden, parin euron nallen, jonka kanssa oli hauska peuhata.


Jos Zaki haluaa matkustella niin passissakin nyt löytyy...

Eräänä iltana myös sateli pilvien välistä, sellaista hempeää ja lempeää kesäsadetta.

Olen tosiaan ollut myös hyvin tyytyväinen Lumia 820:een. Ainoa ongelma, joka minulle tuli oli muistin täyttyminen niin, että vaikka kuvat menivät SD- kortille, oli muisti silti jatkuvasti täynnä ja kuvaaminen hankaloitui huomattavasti. Nyt on kuitenkin ladattu Lumian tallentustilan hallintaohjelma eli betana tuo Lumian storage check, jolla kyettiin vapauttamaan minulle reippaat neljä gigaa, kyllä taas kelpaa.
Olen myös nyt nähnyt muutamia päivitulsiä tuosta tulevasta Lumia 1020:stä ja voi juma. Sen kamera on todella aivan huippu! Se, miten sillä voi zoomata ja käsitellä kuvia...Siihen kun joskus vielä rahat riittää, niin sitten saadaankin taas katsella hieman parempilaatuisia kuvia. Ihan huippu! Kyllähän mullakin on perushyvä kamera olemassa, mutta nyt kun tämä 820 toimii näin hyvin, en vain jaksa hakea kunnon kameraa käteen. Tämä kun kuitenkin on oikeastaan aina käsillä tai lähellä.

Pinkki salkoruusu on ollut nyt se kukkapenkin kaunotar. Musta jo, vastapäisessä penkissä, onkin kukintaansa lopettelemassa. Paahteinen ja kuiva etelärinne, mutta kaikenlaista sinnekin on pitlin kesää mahtunut vaikka nyt on melkein kalju kun monet kuivuneet kukinnat olen jo alas leikannut- ihan kaikkien ei vain enää voi antaa siementää.

Tässä muuten se vielä viimeksi kesken eräisenä kuvattu, kuljetuskontti uudessa takissaan. Ollaan ajateltu tuohon myös pari ikkunaa värkätä ja maalataan tietenkin myös...tai siis puunsuojalla huidotaan menemään.

Aina toisonaan on niin onnekas, että kohtaa vielä aikuisiällä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä ja mukava olla. Tässä kuvassa on ihana kynttilälyhty, jonka sain lahjaksi juuri tällaiselta ihmiseltä. Oli ajatellut, ettei tiedä tarkalleen, millainen ehken meille mökille sopisi, joten päätyi ostamaan sellaisen, josta itse tykkää ja katsokaa, niiiiiiin täydellinen!

Syksyn lähestymisen näkee mielestäni luonnossa hyvin siinä, miten kukissa keltainen muuttuu hallitsevammaksi. Kyllähän muitakin värejä on, mutta luonnonkukissa keltainen rulettaa ja niin se on myös minun kukkapenkeissäni, vaikka kuinka onkin yhä mm. ruusuissa, malvikeissa ja liljoissa muitakin värejä

Ja mitäs kuuluu Potager ympyröihin. Yrtit, porkkanat, maa-artisokka, pinaatti, salaatit ja muutamat kukat ovat nyt pääosissa kun mansikat ovat jo satonsa antaneet. Suloinen sekamelska on täällä mun kasvimaa/kasvihuoneympäristössä. Taitaa olla niin paljon kaikkea, ettei tuonne väleihin ihan mahdottomasti rikkaruohoja mahdu. Poluille sitäkin enemmän. Pitää vielä laittaa tuo 'pöllipolku' valmiiksi ennen syystöiden alkua.


Tämänkään nimeä en muista, mutta kukat ja palot ovat kauniita ja herneet maittavia. Hyvin satoisan oloinen myös, nam!

Ja nämä pienet hetkeni kasvihuoneessa. Usein istun aamuisin tai iltaisin hetken nauttimassa olostani ja katselemassa potagerissa olevaa elämää. Taivaalta bongaan lintuja, perhosia ja suosikkini- haukat!

Ekat siemenetkin olen ottanut talteen. Ensivuoden unikkosato on - ehken- turvattu. Ellen sitten unohda noita kasvihuoneeseen talveksi. Ei nimittäin olisi eka kerta!

Pilvisellä säällä ei saa kyllä kovin kutsuvia puutarhakuvia, mutta menkööt. Kiviä, kukkia ja syötävää.



Zaki sai nallen, mutta myös kasvihuoneeseen muutti asukkaita. Väittivät asuvansa tuolla ympärivuotisesti, turkki yllä ja taljan päällä ei kuulema tunnu kylmäkään. Mä kyllä ajattelin kuitenkin viedä välillä sisälle, etteivät kyllästy elämäänsä ja vedä ihan homeeseen....

Ja kirpparilöytönä ihanat, käsinmaalatut ja lakatut puulautaset 80-luvun Neuvostoliitosta. Aitousleimat, paperit ja hinnatkin yhä pohjissa a' 1e. Ei huono kauppa.



Puutarhurin kaveri, niin paljoa ei saa hösätä, ettei perhonen ehdi paikalleen lepäilemään, jos sille päälle sattuu.

Ja kun haukoista on ollut puhe, niin tässä yksi totaalisen eåäonnistunut otos veijarista, yhteensä niitä pyörii kolme täällä. Ja juu, näitä tyyppejä varten tarvitsis olla joko se oikea kamera tai sitt se 1020 Lumia ...heh.

Onkin enää vuorossa tuo askarteluosuus. Sunnuntaina tein pientä polkuhahmotelmaa. En aina ole ihan varma, miten hyvä asia se on, että täällä on maanomistaja metsänsä, tien toiselta puolelta avohakannut, mutta nyt siitä oli jotain iloakin. Haketuskone kun ei ihan viimeisen päälle aina tee puhdasta kälkeä, niin riitti tienvarrelta haketta tähän kokeiluun. Kyllä vaan auttoi hahmottamaan, mitä seuraavaksi tekis ja mitä mihinkin istuttais....ikuprojekti osa 654354861232476542

Ja kun polku näytti ihan kivalta, piti päättää, mitä teen gojipensaan lonkeroille, jotka kiipeää ylös hiekkarinnettä. No ei muuta kuin lapiolla hiekkaa pois ja kivet esiin ja sitten kokeilemaan ruukkuja siihen. Tomaatti ei tykännyt siirrosta..haloo, 2 metriä hiekkaerämaasta multaan ja toinen osoittaa heti mieltä. Missä seikkailumieli, kysyn vaan!

Lyhdyt on tuossa syystä että vasemmallahan on Migon hauta. Muutaman vuoden päästä istutan siihen muistoksi kirsikkapuun <3

Ylimääräisen hiekanhan minä sitten kärräsin tänne, jotta vähän hahmottaisin, montako laattaa tämä vaatisi. Kiviä ämpärillä ja hiekkaa lapiolla, ei tarvitse mennä tekemään käsilihaksia kuntosalille tänään. Anyway, olin miettinyt punertavaa laattaa, mutta nyt mietin, olisiko kellertävä sittenkin parempi.....hmmm. Mää miätin viäl!

Oi, Zaki ui tänään ekan kerran laiturin päästä rantaan saakka. Ei ollut moksiskaan- Migo katseli mua aina hyvin loukkaantuneena, jos tein tuon tempun sille. Zaki ui käsittämättömän sulavasti. Ensimmäinen pentu, jonka olen nähnyt alusta alkaen uivan niin sulavasti, ettei ollenkaan räpiköi paniikissa tassuja pinnalla. Mites ois pelastuskoira....mua vain ei tuo jäätävän kylmä tuuli ja aallokko jaksa innostaa...hyi, mua!

Ja lisää syötävän kauniita terkkuja potagerista.

Tässä vahtikoira on osannut ottaa oivan paikan itselleen vahdittavaksi- vahtii emännän lempparipaikkaa. Ekat tomaatit kypsyy, syytä vahtiakin, siis. Tällainen edusta siis oli ennen mun hiekkalaatikkoleikkiä.
Ja lopuksi kuva haukkulista, joka viikonvaihteessa ihaili saarimaisemia appivanhempien saarikodissa. Kylöä kelpas koiruuden uida ja juoksennella omassa saaressa. Ihanat kelit, ihmiset ja ihana kesä!

Katsotaan taas mitä kesä vielä tuo tullessaan ja mitä projekteja tässä vielä ehtii tekemään ja kuinka Zaki maailmaansa hahmottaa ja mitä taitoja oppii. Nyt uimaan!